Kun osaa katsoa ympärilleen oikein vain silloin voi nähdä kauneuden ...

Kun osaa katsoa ympärilleen oikein vain silloin voi nähdä kauneuden ...
Se kasvaa minussa syksystä kevääseen. Nousee mieleen ja kieleen. Pyrkii ulos ... RUNO - olen synnyttänyt sen.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Suru


- Suru piirsi ryppyjä silmieni alle ja syvät uurteet kasvoihini.
Minusta oli tullut yhdessä yössä vanhus.
Kurkussa kasvoi möykky ja rintaa ahdisti.
Jokainen henkäys koski. Pelkäsin elämää. Pelkäsin kuolemaa.
En muistanut enää miten nauraa. En jaksanut enää itkeä.
Aika parantaa minulle sanottiin ja silloin se kuulosti tyhjältä sanahelinältä, mutta tänään tiedän että se on totta.
Saapui kesä, syksy, talvi ... uusi kevät ja puhkesin kukkaan kuin esikot nurmellani.
Olin saanut takaisin nuoruuteni ja nauru pulppusi rinnassani.
Elämän nälkä veti minut pimeydestä valoon.
Muistojeni kirjassa on nyt ensimmäinen surujen jae. Se ei jää viimeiseksi tiedän sen, mutta voin sulkea kirjan ja avata silloin kun tahdon. Voin nakata sen laatikon pohjalle tai kantaa mukana sydämessäni.
Elämä kulkee kulkuaan. Astun uudelle polulle ja katson mihin se johtaa.- 💖


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti